Makkarasoppa ja Keittojuurekset

 Tämä viikko aloitetaan makkarasopalla. Sitä on pitänyt tehdä jo monena päivänä, mutta aina on tullut jotain muuta - muka - tähdellisempää...

Kattilallinen keittoa. 

Tästä saadaan syödä ainakin pari päivää.

Hyvältä maistui.

Sillä välin, kun keitto kiehui, pilkoin juureksia pakkaseen.

Tein siis omat keittojuurekset. Samoja käytin myös makkarakeitossa.

Helposti juureksia jää jääkaappiin unohduksiin.

Näin ne ei jää nahistumaan ja tulee hienosti hyödyksi.

Pusseissa on porkkanaa, varsiselleriä, palsternakkaa ja purjoa.

Makkarasoppaan ainekset:

8 reilun kokoista perunaa

 Juurekset

noin dl tomaattikastiketta (itsetehtyä)

vettä niin että kasvikset peittyy

2-3 kasvisliemikuutiota

Sillä välin, kun kasvikset kiehuu, paistetaan pilkottu makkara pannulla.

Lisätään keittoon loppuvaiheessa. 

Annetaan kuitenkin kiehua keitossa hetken aikaa - antaa hyvää makua.

Lopuksi persiljaa tms.

Tomaattikastike antoi kivaa syvyyttä keittoon. Käytän aina keitoissa tuoreita juureksia ja pilkon ne itse. Näin saadaan hyvää makua keittoihin.

Eulaalia

Kanakiusaus

 Tänään oli niin komia aurinkoinen päivä, joten se houkutteli ulos kävelemään. 

Pikainen ruokakatsaus.

Nyt mentiin helpoimman kautta. Pakkasessa oli peruna-sipulisekoitus ja jääkaapissa valmis kanakastike. Nämä kaksi yhdistettiin, lisättiin valkosipulin kynsi, suola, mustapippuri ja purkki ruokakermaa.

Vuoka uuniin ja ulos!

Lisukkeeksi herukkahyytelöä.

Tunnin lenkin jälkeen oli sopivasti ruoka valmiina.

Hyvältä maistuikin.

Eulaalia

Pyttispäivä

 Maanantai on todellakin sopiva pyttispäivä. Usein viikonlopulta jää jos jonkinlaista rippusta jääkaappiin ja nekös on hyvä pyöräyttää pyttikseen.

Meillä oli lauantailta jäänyt 3 kuoriperunaa ja niistä se idea lähti liikkeelle.  Kuin myös salaatinloppu ja siitä nypin ruusukaalit ja salottisipulit pyttikseen. Yksi Kabanossipötkö ja kaksi kananmunaa. Niin ja muutama pieni tomaatti. Siitä syntyi kiva ja täyttävä ruoka.

Ethän jätä ruokaa pannuun pitkäksi aikaa.

Pese pannu - tai laita ainakin likoamaan se joksikin aikaa. 

Sitten pannu lähtee puhtaaksi helposti.

Kuivaus pesun jälkeen ja pannu jää odottamaan seuraavaa kuumennusta.

Silloin tällöin kannattaa tehdä myös öljykäsittely pannulle.

Näin saat pannusta pitkäikäisen kaverin.

Eulaalia

Lähiruokaa - Sesonkiruokaa

 Tämä päivä ei ole ollutkaan yhtä hektinen, kuten etukäteen vähän varauduin. Ehdin siis laittaa ruokaa. Ruoka on kuitenkin sellainen asia, että siitä ei tingitä. Suunnittelu on todella tärkeää, jotta saa hyvää ruokaa lähes joka päivä. Niin ja meillähän on borssikeitto jääkaapissa odottamassa hetkeään.

Lauantaista on tainnut meillä tulla varsinainen lähiruokapäivä sekä metsäpäivä. Niinpä tänäänkin halusin sukeltaa metsään koppa kädessä. Suppisaika on nyt parhaimmillaan eikä metsästä tarvitse tulla tyhjin käsin.

Ajatuksissa siis kuorineen keitetyt perunat ja sienisoosi.

Tästä tulikin ruusukaalisalaatti.

Tein sitten tässä muuten syksyn ensimmäisen salaatti salaatin.

Olemme toki kasviksia syöneet, mutta ne ovat pääasiassa olleet juureksia, 

jotka on kypsenetty.

Paahdoin ruusukaaleja ensin uunissa. Mausteeksi tuli oliiviöljy, suola, punapippuri.

Noin 20 minuutin kuluttua lisäsin omenanpalat, jotka oli maustettu kanelilla  sekä sinihomejuuston.

Tämä seos saa olla uunissa noin 15 minuuttia.

Yleensä loppuvaiheessa sammutan uunin ja jätän hautumaan uuniin mitä milloinkin siellä sattuu olemaan. Säästöä se on pienikin säästö.

Sienisoosiin halusin pientä uutta kulmaa, joten vilkaisu jääkaappiin.

Sieltä löytyi paketin pohja naudanlihameetwurstia, joka ei meillä saanut sen kummempaa käyttöä innostusta käyttää leivän päällä.

Niinpä se pääsi maustamaan tätä soosia. Pilkottuna.

Lisäksi kaksi salottisipulia 

Kermaa

Timjamia

Annetaan rauhassa muhia ja kypsyä.

 Samalla soosi saostuu.

Kuorineen keitetyt perunat ovat niin hyviä.

Maku säilyy paljon paremmin.

Isäntä meillä syö kuorineen, minä kuorin keitettynä.

Eläköön se pieni ero.

Edullinen hyvä ruoka.

Eulaalia

Borssikeitto

 Klassikkoruokaa - borssikeitto. Tätä ruokaa kannattaa tehdä vähän isompi satsi kerralla. Keitto vain  paranee lämmitettäessä ja samalla pilkkomisella pilkkoo vähän enemmänkin kasviksia.

Keitto ei kaipaa muuta kuin nokareen smetanaa ja hyvää leipää

Aamupuurosämpylät, joihin lisäsin auringonkukansiemeniä, 

pellavasiemeniä ja kuivattua karpaloa.

Itse keittoon tuli:

Valkokaalia puolikas tai kokonainen

3 reilun kokoista punajuurta

Porkkanaraastetta - oli valmiina pakkasessa

2 isoa sipulia

2 reilua valkosipulin kynttä

Olin laiska enkä viitsinyt raastaa näitä kaikkia.

Mutta kun on hyvä veitsi, jolla pilkkoa, sekin sujuu sutjakasti

Kuullotin kasviksia ensin voi-öljyseoksessa.

Lisäsin vettä niin, että kasvikset peittyvät.

Lisäsin myös pari laakerinlehteä sekä  pari kasvisliemikuutiota.

Kuivattua timjamia.

Tomaattikastiketta pari rkl.

Annetaan kiehua rauhallisesti niin, että kasvikset alkavat kypsyä

Lisätään omenaviinietikkaa loraus. Se tuo kivaa hapokkuutta.

Tarkista maku.

Jos tässä vaiheessa keitto kaipaa jotakin, se on ehkä suola, sokeri tms.

Tätä keittoa on hyvä olla jääkaapissa. Se säilyy hyvin. Jos ei tule syötyä.

Se on myös sen verran maukasta, vaikkei olekaan yhtään lihaa, että se tulee syötyä.

Meillä tämä on nyt viikonloppua varten, kun ei taaskaan tiedetä, miten se viipotetaan.

On ihana tulla kotiin, kun jääkaapissa on ruoka valmiina.

Ei tarvitse muuta kuin lämmittää.

Eulaalia

Kalapäivä

 Eilen meillä oli taas vaihteeksi kalapäivä. Tällä kertaa oli taimen fileenä ja valmistin sen uunissa. Päälle tandoorimaustetta ja suolaa sekä paiston loppuvaiheessa loraus kermaa. Simppeliä.

Lisukkeena hasselbackan punajuuret, joissa oli mausteena suola, öljy ja sinihomejuusto.

Lisäksi tein vielä jotain vihreää - purjo, parsakaali ja palsternakka-sörsseli.

Ja koska kalafilettä jäi, saimme siitä vielä toisen aterian.

Tänään, pitkä kävelylenkin jälkeen, olikin kiva, kun sai helposti ja nopeasti ruokaa.

Tein lopusta taimenesta kastikkeen, jossa oli:

voi-öljyseoksessa tandoori maustetta 

2 salottisipuli (muukin sipuli käy)

Porkkanaraastetta

Kermaa loraus

Tilkka vettä

puolikas kasvisliemikuutiosta

Lopuksi perattu taimensilppu

Sekoitan lähes aina pastan kastikkeeseen, jotta maku tarttuu myös pastaan.

Eulaalia

Suppilovahverokeitto

 Tänään taas oli sarjassa niitä päiviä, kun ei ole suunniteltu minkäänlaista ruokailua täksi päiväksi. Luotan aina siihen, että kotoa jotakin löytyy. 

Tänään teki mieli sienikeittoa. Joten, ei muuta kun kamat niskaan ja metsään. Eihän siellä tarvinnut kuin vartti olla, kun pikkukoppa oli lähes täynnä.

Suppikset ovat niin kivoja kerätä, kun ne ovat niin siistejä.

Vähällä jälkityöllä selviää näiden kanssa.

Olen tehnyt suppiskeittoa kymmeniä ja taas kymmeniä.

Tänään halusin jotain uutta makua.

Hmm..

Keitto pitää saostaa - laitetaan peruna sinne sekaan.

Makeuttakin pitäisi pikkusen olla - laitetaan omena.

Ensin haihdutin kosteudet sienistä kuivalla pannulla.

Siirsin sienet kattilaan, jossa oli voi-oliiviöljy sekä pilkottu sipuli.

Lisäksi yksi peruna ja yksi omena, joka oli oman maan satoa.

Kuullotetaan hetki ja - ah, mikä tuoksu tulikaan, kun omena alkoi vähän pehmetä.

Lisätään kasvisliemi.

Tässä vaiheessa lisäsin myös laakerinlehden.

Peruna kypsyy kauemmin, joten sen kypsymistä kannattaa seurata.

Kasvihuoneesta hain tuoreet yrtit; persilja, rosmariini ja ranskalainen rakuuna.

Yrtit pilkotaan ja laiteen viimeisenä keittoon.

Sitä ennen on lisätty 2 dl kermaa.

Tulikin todella hyvän makuinen keitto. 

Metsäinen keitto metsäiseltä lautaselta.

Vähän erilainen, mutta kyllä siitä suppiksen maun löysi.

Aamupuurosta tein keiton kanssa sämpylät.

Edullinen ja maukas ruoka.

Keittoon tarvitaan:

Tuoreita sieniä, myös kuivatut käyvät

1 sipuli

1 peruna

1 omena

1 laakerinlehti

n. 1 litra kasvislientä

2 dl kermaa

tilkka valkoviiniä

yrttejä

Eulaalia

Uunikasvikset

 Kasvisruoka puhuttaa paljon tässä ajassa. Liha on pahis ja kasvikset on hyvis. Teollisuus keksii koko ajan uusia "muka" kasvisruokia. Kuka ne maksaa? Kuluttajat. Sinä ja minä. Mutta jos yhtään vaivautuu lukemaan tuoteselostetta näistä "arjen helpottajista", saattaa hämmästyä. 

Teollinen ruoka on teollista, vaikka sen voissa paistaisi. Sanotaan, että kaikkea pitäisi kokeilla. Olen sen verran vanhan liiton kokkaaja, että olen jättänyt nämä kohkaukset yhteen kokeiluun. Se ei ollut ruokaa. Enemminkin koiran ruokaa. Luonnollisista ravintoarvoista ei voi kiitellä. Vino pino kemiallisia lisäaineita. 

Sanotaan, että ihmiskunta rapistuu ja rapautuu aikaa myöden. Näillä eväillä se tapahtuu huimaa vauhtia.

Miksi sitten marmatan näistä asioista? Ehkä siksi, jotta heräisimme ajattelemaan. Tekemään omia päätöksiä, itsenäisesti. Eikä mennä virran mukana. Eikä uskota kaikkea, mitä joka tuutti tulvii.

Olen valinnut oman polkuni jo varhain. Sairastin nuorempana allergisen astman. Sain siihen lääkkeet ja "piipun".

Silloin havahduin, tätäkö tämä loppuelämäni on? 

Aloin selvittää asioita. Hain tietoa. Kirjasto oli mm. hyvä paikka hakea tietoa.  Silloin ei siis ollut edes nettiä eikä googlea. Löysin ruoan merkityksen ihmisen hyvin vointiin. Ruokavaliolla sain elämäni tasapainoon. Siksi ravinto, jota suuhun laitetaan, on merkityksellistä. Ruoka on muutakin kuin vatsan täyttämistä. Ruoka on ravintoa, jotta voisimme hyvin ja jaksaisimme.

Hyvää ruokaa on myös uunikasvikset. Ne ovat helpot valmistaa, kunhan on uunissa oloaikaa odotella. 

Hyvälaatuinen peruna, pari porkkanaa, palsternakkaa ja punasipuli.

Päälle oliiviöljyä, suolaa ja musta- ja punapippuria.

Sekoitetaan ja vuoka uuniin.

Uunissa vajaa tunti.

Tarjolle laittaessa yrttisilppua päälle.

Hain kasvihuoneesta tuoreet yrtit; persilja, salvia, oregano ja rosmariini.

Uunikasvikset sopii monen eri ruoan kanssa syötäväksi.

Sopii hyvin makkaran, kalan, kanan ja lihan kaveriksi.

Eulaalia

Lihamureke

 Melkein jo unohduksiin joutunut lihamureke pääsi meillä päivänvaloon. Muistan hyvin mennä vuosina tein useinkin lihamureketta. Se on hyvää puolukkahillon ja perunamuusin kanssa. Siitä voi vuoltaa leivän päälle siivun. Lihamurekkeen lisukkeissa on valinnan mahdollisuus.

Ensin meillä oli lisukkeena selleripihvit. Eli kun tässä yksi päivä tein sellerikeittoa ja sitä taas jäi rippunen, muotoitui se pihveiksi. Lisäsin keittoon kaksi kananmunaa, yhden valkosipulin kynnen ja vehnäjauhoja niin, että seos tuntui huomattavasti paksummalta.

Mureke selleripihvi (=kasvispihvit) ja puolukkahillo

Seuraava päivä kaipasi jotain muuta. 

Niinpä käpäsin metsässä etsimässä lisukeaineksia.

Siinä ne. 

Kanttarellitkin olivat vielä niin hyviä, ettei niitä metsään voinut jättää.

Suppiksia lisänä.

Sienet pilkotaan ja laitetaan kuivaan pannuun.

Lämmitetään niin, että enin kosteus haihtuu.

Lisätään voinokare ja oliiviöljy sekä  pilkottu sipuli.

Kiehutellaan niin, että sipulit kuullottuvat.

Lisätään kerma. Tähän satsiin laitoin 2 dl, koska osa siitä haihtuu kiehuessa.

Laitoin myös nokareen kasviliemikuutiosta antamaan makua kastikkeeseen.

Tarkista maku. Lisää suolaa, jos tarvetta.

Näin saatiin aateloitua vanha ruoka.

Maistuikin todella hyvältä, kun oli tuoreet sienet.

Palataanpa lihamurekkeeseen.

Käytin taas, niin  kuin yleensäkin, tätä Dexter jauhelihaa.

Sitä oli kilon pakkaus

Lisätään ranskalaista sipulikeittoa yksi satsi

Lisätään n. dl vettä

1 prk cream fresiä

ainakin 3 kananmunaa

Sekoitetaan hyvin! 

Laitetaan öljyttyyn uunivuokaan.

 Tasoitellaan pinta.

Lisätään pintaa korppujauhoja.

Paistetaan uunissa n. 1 tunti. 

Ensin 200 astetta, puolessa välissä pienennetään 150 asteeseen.

Sillä välin voi mennä vaikka lenkille. 

Tämä on todellista retroruokaa menneiltä vuosilta.

Ajattelin kokeilla tätä jälleen ja - hyvältä se maistui.

Mureke on hyvä ruoka, kun siitä tekee kerralla vähän reilumman, niin siitä syö useampi/ useamman kerran.

Syödään hyvää ja maukasta sekaruokaa. 

Siinä on ravintoarvot kohdallaan eikä tarvitse pomppia suunnasta toiseen. 

Vatsa ja koko elimistö kiittää.

Eulaalia